Suvun vanhin on poissa

Rauha eli hyvän ja pitkän elämän – sata vuotta ja neljä päivää

14.6.1923 -18.6.2023

 

Ihmiselämää verrataan usein liekkiin.

Kynttilän lämmin ja kaunis valo lepattaa tuulessa ja sammuu pienenkin puuskan tullessa. Sellainen ei ollut Rauhan elämän liekki. Se kesti kovatkin tuulet.

Myrskylyhty kestää tuulet ja myrskyt. Siinä on suojalasi liekin ympärillä. Sen saa sammumaan vain nostamalla käsin lasin ylös. Jos Korkeimman käsi olisi nostanut lasin silloin kun vihollisen maataistelukoneet etsivät sitä ilmavalvontatornia, jossa lotta Markus päivysti, tai jos pommikoneet olisivat päässet sen laivan ylle, jolla viimeiset lotat tuotiin Koivistolta suojaan Haminaan, niin liekki olisi sammunut. Niin ei käynyt. Liekki sai loistaa elämän iltaan saakka.

Varmaankin kaikki meistä ovat joskus istuneet iltanuotiolla ja nauttineet sen valosta ja lämmöstä. Kun ilta on tullut, ja nukkumaan menon aika lähestyy, niin viivymme vielä pitkän aikaa nuotion ympärillä. Hiipuessaankin se luo lähellä oleviin lämpöä ja outoa kaihoa. Se ikään kuin vie ajatukset taaksepäin niihin aikoihin, jolloin nyt sammuva liekki vielä loimusi nuotiossa.

Kaikella on aikansa. Rauhan elämänliekki loisti pitkään – hyvin pitkään. Nyt se on sammunut, mutta me, jotka olemme saaneet koko elämämme ajan nauttia sen loistosta, emme unohda sitä milloinkaan. Me kerromme siitä tuleville sukupolvillekin.

 

Juhani