Kopralan, Ristseppälän ja Rättölän kyläpäivätoimikunnat järjestivät sunnuntaina 3.4.2022 Perniössä muistelutilaisuuden talvisotaa paenneille Karjalan evakoille ja heidän isäntäperheilleen. Tilaisuus alkoi messulla Perniön kirkossa. Sen jälkeen oli seppelten lasku, josta siirryttiin seurakuntataloon muistelujuhlaan. Tilaisuuden päätyttyä oli bussikierros perniöläisiin evakkopaikkoihin.

 

Heinjokelaisten messu Perniön vanhassa keskiaikaisessa kivikirkossa kokosi runsaasti kirkkokansaa, niin karjalaisia kuin perniöläisiäkin. Aluekappalainen Juha Hekkala piti isänmaallisen saarnan, jossa muistutti niistä vaikeista ajoista, joissa silloin – yli kahdeksankymmentä vuotta sitten – elettiin.

 

Seppelet laskettiin muistomerkeille kirkon pihalla. Paikalliset henkilöt laskivat sankarivainajien merkille. Matti Hillebrand ja Veli Hyytiäinen laskivat karjalaisten puna-musta nauhaisen seppelen Karjalaan jääneiden omaistemme muistomerkille. Monikymmenpäinen kirkkoväki veisasi vaikeitten aikojen virren Jumala ompi linnamme. Väkisin tuli mieleen ajatus: Ei kai nyt vaan tulisi enää ”Se vanha vainooja, kavala kauhia…”?!

 

Muistelujuhlassa oli tunnelma iloisempi. Aloitettiin ruokailulla. ”Hyvä ruoka, parempi mieli”. Arja Kulmala toivotti meidät tervetulleiksi ja juonsi juhlatilaisuuden. Arjan sukujuuret ovat Kopralassa. Seurakunnan tervehdyksen toi Johannes Alaranta. Heinjoki-säätiön kuulumisia kertoili Ilkka Sintonen. Meidän evakkojen sijoittumisesta Perniöön kertoi tilastotietojen ja muiden lähteiden mukaan Päivi Paija. Liisi Teivosen esittämä Eräs muistomerkki Perniössä valotti Teivosen suvun vaiheita ja erästä suvun merkkihenkilöä. Kauko Kuparisen panhuiluesitykset olivat kaunista kuultavaa. Minullakin oli ohjelmassa oma pieni osuus. Luin kirjoittamani runon Ette te olleet ensimmäiset. Yleisön muisteloita osuudella kuultiin evakkojen monenlaisia kokemuksia. Minäkin kerroin jääkuutioitten sahaamisesta joella ja Krootilan savusaunasta, jotka ovat elämäni ensimmäiset muistikuvat. Tiina Noron säestyksellä lauloimme Karjalaisten laulun.

 

Bussikierrokselle evakkopaikkoihin en lähtenyt mukaan. En olisi mahtunutkaan, bussi oli täynnä. Sain kierroksen vetäjältä Antero Peijoselta kartan, johon hän merkitsi haluamani kohteet. Lähdin omalla autolla, mutta kartasta huolimatta en löytänyt kohteitani Kestrikin koulua ja Krootilan taloa. Yritän kesällä uudelleen.

 

Juhani