Kyläsepän tytär Rauha Mattila täytti 97 vuotta

Kirjoitus Oriveden Sanomissa 24.6.2020

 

Kahden sodan lottaveteraani, Heinjoen Hillebrandit ry:n suvunvanhin ja Heinjoen Markukset suvun vanhin Rauha Mattila täytti yhdeksänkymmentäseitsemän vuotta 14.6. Orivedellä. Rauha on Heinjoen Ristseppälän kyläsepän seitsemästä lapsesta toiseksi vanhin. Hänen syntymänsä aikoihin oli maassa rauha viisi vuotta aiemmin loppuneen veljessodan jälkeen, eivätkä vihollisuudet itänaapurinkaan kanssa olleet vielä alkaneet. Rauha koki sen ajan, josta sanottiin ”vanhaan hyvään aikaan”.

 

Kuusitoistavuotiaana ei enää ollut ”hyvää aikaa”, vaan oli syttynyt talvisota idän suurta naapuria vastaan. Vanhemman sisarensa tavoin Rauhakin liittyi Lottajärjestöön ja joutui ilmavalvontalotan koulutukseen. Komennus tuli Kausalan iv-torniin. Sitten seurasi komennuksia muonitustöihin ja Viipurin siivoukseenkin vihollisen jäljiltä. Jatkosodassa pääsi sentään koulutuksen mukaiseen maanpuolustustyöhön Kannaksen eri sotilaskentillä valvontatorneissa. Suomenlahden ylitys Koivistolta Kotkaan sodan loppuvaiheessa vihollisen tykistötulessa sai lotat kyyristymään laivan kannelle ja odottamaan pelolla milloin osuu kohdalle. Kova paikka oli myös sodan loppuminen ja rauhanehtojen kuuleminen radiosta Hyvinkään lentokentän puhelinpäivystyksessä. Lotat itkivät. Siviliin lähdettiin tyhjin käsin. Lottapuku oli ainoa vaatekerta nuorella naisella. Rauhan lottahistorian voit lukea Reino Lehväslaihon kirjasta Lottien sota.

 

Orivedeltä löytyi aviomies ja työpaikka – kuten Aili-sisarkin oli löytänyt. Tapio kuten sisaren mies Allan palasivat sodasta Oriveden Kenkätehtaalle. Rauha aloitti työt Oriveden puhelinkeskuksessa puhelunvälittäjänä. Rauha asuu yksin kotonaan Oriveden keskustassa ja valoisan ja positiivisen luonteenlaatunsa ansiosta on hyvin kestänyt viime kuukausien eristäytymisen. Saamaansa Alina tiimin kotipalvelua hän kiittää kuten veteraanijärjestöjenkin tukea. Ei päässyt mökilleen viettämään syntymäpäiviä kuten viimeksi, mutta ensi kesänä juhlitaan!

 

Juhani Markus

Kirjoittaja on Rauha Mattilan veli