Eivät päässeet Heinjoen Markuksetkaan tänä kesänä kotiseutumatkalle Karjalaan. Ei päästy viemään kukkia kirkon muistomerkille, ei syömään eväitä Pihkalan kotirannassa eikä käristämään nuotiomakkaraa rantakalliolla. Nostalgian kaipuuta lievitettiin järjestämällä ”korvaava kotiseutumatka” talvisodan evakkopaikkaan Iitin Kolisevan kylään. Siellä suuressa maalaistalossa, jota siirtolaiset silloin nimittivät Mäkisen taloksi isännän nimen mukaan, oltiin kevääseen 1943, jolloin palattiin takaisin Karjalaan rakentamaan uutta kotia.

 

Talo on nyt Karrala-niminen kotiseutumuseo, jota hoitaa Iitin kotiseutuyhdistys. Oppaana oli Irma Napola, joka kertoi talon historiasta. Omakohtaisia muistojaan evakkoajasta kertoili Juhani Markus. Eivätkä ne muistot ikäviä olleet. Viisivuotias poika koki siirtolaisuuden ihan eri tavalla kuin aikuiset. Eivät huolet painaneet, ja uusia ystäviäkin tuli. Naapurin tyttökin lupautui morsiameksi – sitten kun ollaan isoja. Talon isäntäväen Vihtori Mäkisen ja hänen taloudenhoitajansa Olga Helmisen ystävällinen ja osaa ottava suhtautuminen helpotti suuresti kotinsa ja omaisuutensa menettäneiden pakolaisten elämää.

 

Kotiin Karjalaan palattiin, mutta toinen evakkomatka oli vielä tehtävä. Se suuntautui Turun lääniin Koskelle. Sinne ei perheestä jäänyt ketään pysyvästi. Nyt he ovat eri puolilla Etelä-Suomea. Kotiseutumatkoja Heinjoelle on tehty joka kesä – ja usein talvellakin. Tänä kesänä ei sinne päästy – toivottavasti päästään ensi vuonna!

 

Juhani Markus